"Se osui. Lasketaanhan vene vesille", sanoi Tom Platt. "Minulla ei juuri ole mitään todistuksia ranskan taidostani, mutta minä osaan erästä toista kieltä, jolla luulen asiain selviävän. Tule mukaan, Harvey, tulkitsemaan."
Hälinä ja hyörinä, jotka vallitsivat parkilla, kun Tom Platt ja Harvey hinattiin ylös sen mustaa kylkeä pitkin, olivat sanoin kuvaamattomat. Sen kajuutan seinät olivat täynnään räikeänvärisiä painokuvia Pyhästä Neitsyestä — Newfoundlandin Neitsyeksi he sitä kutsuivat. Harvey huomasi ettei hänen ranskansa ollut matalikoilla käypää laatua, ja hänen keskustelunsa rajottui nyökytyksiin ja virnistyksiin. Mutta Tom Platt huitoi käsillään ja selvisi mainiosti. Kapteeni antoi hänelle ryypyn kuvaamattoman makuista viinaa, ja jotain koomillisen oopperan näyttelijäkuntaa muistuttavat miehet karvaisine kurkkuineen, punaisine lakkeineen ja pitkine puukkoineen tervehtivät häntä veljenä. Sitten alkoi kaupanteko. Heillä oli tupakkaa suuret määrät — amerikkalaista, joka ei ollut koskaan maksanut tullia Ranskalle. He tahtoivat suklaata ja korppuja. Harvey souti takaisin sopimaan asiasta kokin ja Diskon kanssa, jotka olivat varaston isäntiä, ja hänen palattuaan levitettiin kaakaorasiat ja korppupussit ranskalaisen aluksen ruorirattaan ääreen. Se muistutti merirosvojen saaliinjakoa. Mutta Tom Platt palasi retkeltään köytettynä ja vyötettynä mustalla rullatupakka-pötkyllä, ja taskut pullollaan puru- ja piipputupakka-kakkuja. Sitten nuo vilkasluontoiset meripojat suuntasivat kulkunsa jälleen sumuun, ja viimeiseksi kuuli Harvey iloisen yhteislaulun:
"Par derrière chéz ma tante, (Mun mummoni luona maalla il y a un bois joli; on lehto vihanta, et le rossignol y chante ja satakieli laulaa et le jour et la nuit… siell' iltaa, aamua… Que donneriez-vous, belle, Mit' antaisit sa, neito, qui l'aménerait ici? jos tänne se tuotaisiin? Je donnerai Quebec, Ma antaisin Quebec'in, Sorel et Saint Denis." Sorel'in ja Saint Denis'n.)
"Minkätähden he eivät ymmärtäneet minun ranskaani, mutta ymmärsivät teidän merkkikieltänne?" kysyi Harvey, kun vaihtotavarat oli jaettu kuunarin miehistön kesken.
"Merkkikieltäkö?" ällisteli Tom Platt. "Niin, merkkikieltä se oli, mutta koko joukon vanhempaa kuin sinun ranskasi, Harve. Nuo ranskalaiset alukset ovat ihan täynnään vapaamuurareita, — siitä se johtui."
"Oletteko te sitten vapaamuurari?"
"Eikö se siltä näytä?" sanoi vanha merisotilas, täyttäen piippuaan; ja Harveylla oli uusi merielämän salaisuus mietiskeltävänään.
VI.
Hämmästyttävintä oli hänestä se, kuinka täydellisesti sattumien varassa jotkut alukset harhailivat aavalla Atlantilla. Kalastaja-alukset olivat, kuten Dan sanoi, luonnollisesti riippuvaisia naapuriensa hyväntahtoisuudesta ja viisaudesta, mutta parempaa olisi kuitenkin odottanut höyrylaivoilta. Näihin ajatuksiin hän johtui erään toisen mielenkiintoisen kohtauksen jälkeen, kun he olivat olleet kolme peninkulmaa vanhan, hitaasti kulkea raahustavan karjalla lastatun höyrylaivan takaa-ajamina, joka haisi kuin kymmenen navettakarsinaa. Eräs laivaupseeri puhutteli heitä hyvin kiihdyksissään huutotorven avulla, laivan kelluessa avuttomana aalloilla, sillä aikaa kun Disko laski kuunarin sen suojanpuolelle ja antoi kapteenin tietää mitä hän hänestä ajatteli. "Missäkö mahdatte olla — niinkö? Te ette ansaitse olla missään. Te karjatarhan-rahtaajat sokkoilette pitkin ja poikin väyliä välittämättä rahtuakaan lähimmäisistänne, silmät kahvikupeissanne sen sijaan että pitäisitte ne tyhmissä päissänne."
Vastaukseksi tähän kapteeni hyppi komentosillalla ja lausui jotain Diskon omista silmistä. "Me emme ole voineet tehdä havaintoja kolmeen päivään. Luuletteko että me voimme kuljettaa laivaa umpimähkään?" huusi hän.