Harvey kuuli kuinka etumaston juurella puuhaileva Dan nauraa kikersi, ja veri syöksähti hänen kasvoihinsa.
"Me maksamme kyllä siitäkin", sanoi hän. "Milloin luulette meidän saapuvan Newyorkiin?"
"Minä en käykään Newyorkissa. Enkä Bostonissakaan. Ehkä saamme Eastern Pointin näkyviimme syyskuun korvilla, ja silloin voi isäsi — josta valitettavasti en ole kuullut puhuttavan — antaa minulle kymmenen dollaria kaikkien sinun lupaustesi takia. Mutta voi hän taas toisekseen olla antamattakin."
"Kymmenen dollaria! Odottakaas vähän, tästä saatte — —" Harvey kaiveli taskujaan etsien setelitukkua, mutta ei löytänyt muuta kuin kimpun vettyneitä savukkeita.
"Käymätöntä rahaa ja lisäksi vahingollista keuhkoille. Nakkaa ne laidan yli, nuori mies, ja koeta uudestaan."
"Ne on varastettu!" huusi Harvey tulistuneena.
"Sinun täytyy siis odottaa kunnes tapaat isäsi, ennenkuin voit palkita minua?"
"Satakolmekymmentäneljä dollaria — kaikki varastettu!" sanoi Harvey penkoen hurjasti taskujaan. "Antakaa ne takaisin!"
Omituinen muutos välähti Troop-ukon jäykissä kasvoissa. "Mitähän tekemistä sinulla oli sinun iässäsi sadan ja kolmenkymmenenneljän dollarin kanssa, nuori mies?"
"Se oli osa minun taskurahojani — kuukausirahaani." Tämän luuli Harvey olevan ratkaisevan iskun, ja se olikin, vaikka toisella tavalla kuin hän oli otaksunut.