"Jos arvoisa esi-isäni näkisi tuon", mutisi John Chinn, "niin hän olisi minusta ylpeä. Silmät, alaleuka ja keuhkot. Varsin sievä laukaus". Hän vihelsi Buktaa vetäissään mittanauhan jäykistyvän raadon yli.
"Kymmenen — kuusi — kahdeksan — peeveli! Lähes yksitoista — voi sanoa yksitoista. Etukäpälä neljäkohnatta — viisi — puolen kahdeksatta. Häntäkin lyhyt, kolme jalkaa ja tuuman. Mutta ihan ihmeellinen talja! Oih, Bukta! Bukta! Veitsimiehiä joutuin".
"Onko se ihan varmasti kuollut?" kysyi kammostunut ääni erään kallionlohkareen takaa.
"En sillä tavalla ensimäistä tiikeriä tappanut", sanoi Chinn. "En olisi uskonut Buktan pötkivän pakoon. Minulla ei ollut toista pyssyä varalla".
"Se — se on Pilvekäs Tiikeri", virkkoi Bukta soimauksesta piittaamatta. "Se on kuollut".
Olivatko kaikki Satpurain bhilit, rokotetut ja rokottamattomat, olleet tappoa kärkkymässä, sitä ei Chinn osannut sanoa; mutta koko vuoren sivu kuhisi pieniä miehiä, jotka hoilasivat, lauloivat ja tömisyttelivät. Eikä kuitenkaan yksikään hirvinnyt vetää veistänsä ennenkuin hän oli tehnyt piirron uhkeaan taljaan; ja varjojen laskeutuessa he livistivät punaiseksi tahrautuneelta haudalta eivätkä millään kehotteluilla ruvenneet palaamaan ennen päivänkoittoa. Chinn siis vietti toisen yön taivasalla, suojellen raatoa shakaaleilta ja ajatellen esi-isäänsä.
Hän palasi alamaahan kolmisatamiehisen saattuearmeijan riemulaulujen kaikuessa, mahratta-rokottaja sivullaan ja tilapäisesti kuivattu talja voitonmerkkinä edessään. Tuon armeijan äkkiä ja äänettömästi hävitessä kuin peltokana korkeaan laihoon hän arvasi päässeensä sivistyksen rajamaille, ja tien käänne saattoi hänet oman osastonsa sivustan leiriin. Hän jätti taljan ratasten perälle maailman katseltavaksi ja läksi everstiä tapaamaan.
"He ovat täydessä kunnossa", hän selitti vakavasti. "Heissä ei ole hiventäkään ilkimielisyyttä. Olivat vain säikähtyneet. Olen rokottanut koko parven, ja he pitävät siitä tavattomasti. Mitä me — mitä me täällä teemme?"
"Sitä itsekin aprikoitsen", vastasi eversti. "En vielä tiedä olemmeko prikaatiosasto vai poliisivartio. Kuitenkin kai nyt jäämme jälkimäiseksi. Miten sinä menettelit saadaksesi bhilin rokotetuksi?"
"Hm", tuumi Chinn, "olen asiaa ajatellut, ja sikäli kuin ymmärrän on minulla jonkinlainen perinnöllinen vaikutus heihin".