"Oh, siksi siis! Kummastutti minua. Luonnollisesti sinä oivalsit kaiken".
"En voinut puhua aikaisemmin. Pidä vaan pääsi siinä, rakkahin. Kaikki on hyvin nyt, eikö niin?"
"Mutta miten en minä tuntenut — kaikkien näiden vuosien ja vuosien jälkeen? Muistan — oi mitä kaikkea muistankaan!"
"Kerrohan minulle hiukan. Minä pidän huolta hevosista".
"Muistan odotelleeni sinua laivan saapuessa. Muistatko sinä?"
"Liljapoukamassa, Hongkongin ja Javan takana?"
"Nimitätkö sinäkin sitä siksi?"
"Sinä minulle nimen sanoit, kun minä olin eksynyt mantereella.
Sinähän se minulle myöskin näytit tien vuoriston halki?"
"Kun saaret luisuivat? Minä kaiketikin, sillä ketään muuta en muista kuin sinut. Kaikki toiset olivat 'Niitä'."
"Hirveitä ilkiöitä olivatkin".