"'Ha, ha!' sanoi sorsa nauraen — muistatko sen?"
"Kyllä muistan — kukkaruukut jaloissani, ja kaikki. Olemme olleet yhdessä kaiken tämän aikaa; ja minun täytyy sanoa sinulle hyvästi päivälliseen asti. Tokihan näen sinut päivällisellä? Tokihan et hiivi huoneeseesi, kulta, ja jätä minua yksikseni koko illaksi? Hyvästi, rakkahin — hyvästi".
"Hyvästi, Poju, hyvästi. Varo veräjänpieltä! Älä päästä Rufusta valloillaan syöksymään talliinsa. Hyvästi. Kyllä tulen päivälliselle; mutta — mitä teen nähdessäni sinut valolla?"