VEIKEITÄ JUTTUJA PIENILLE LAPSILLE

Kirj.

RUDYARD KIPLING

Suomentanut

Yrjö Kivimies

Porvoossa, Werner Söderström 'Osakeyhtiö, 1925.

SISÄLLYS:

Miten Valas sai nielunsa.
Miten Kameeli sai kyttyränsä.
Miten Sarvikuono sai nahkansa.
Miten Leopardi sai täplänsä.
Norsunlapsi.
Renkutus Vanhasta Kenguru-Ukkelista.
Vyötiäisen syntyminen.
Miten ensimmäinen kirje kirjoitettiin.
Miten aapinen tehtiin.
Krapu, joka piti merta leikkinään.
Kissa, joka kulki itsekseen.
Perhonen, joka polkaisi.

MITEN VALAS SAI NIELUNSA.

Olipa kerran, oi Rakkaani, valtameressä Valas, ja se söi kaloja. Sille kelpasi kaikki. Se ei jäänyt kysymään, oliko kalan nimi monni vai tonni, silakka vai salakka, siika vai silli, made vai makrilli, merihevonen, merihärkä, merimiekka vai meritähti. Kaikki koko meren kalat se poika pisteli poskeensa. Loppujen lopuksi koko mereen jäi vain yksi kala, ja se oli pieni Ovela Kala; se ui hiukan takapuolella Valaan oikeata korvaa, jotta voisi pitää varansa, jos Valas sattuisi suuttumaan. Kun näin kaikki kalat oli syöty, nousi Valas pystyyn pyrstölleen ja sanoi: