"Mowgli ajaa Mowglin. Mene takaisin väkesi luo. Mene ihmisen luo."
"Kun Mowgli ajaa Mowglin, silloin minä menen", vastasi Mowgli.
"Muuta ei minulla ole sinulle", puheli Akela. "Nyt haluaisin puhua heimolleni. Pikku Veikko, jaksatko nostaa minut jaloilleni? Olenhan minäkin Vapaan Kansan johtajia."
Hyvin huolellisesti ja hellästi kohotti Mowgli Akelan seisaalleen, molemmat käsivarret häntä tukemassa, ja Yksinäinen Susi henkäisi syvään ja aloitti kuolinvirren, joka on lauman johtajan laulettava kuollessaan. Se kajahti yhä voimallisempana hänen päästessään pitemmälle, nousten ja paisuen kauas virralle kantavaksi, kunnes päättyi viimeiseen tervehdykseen "Saalista saakaa!" ja Akela silmänräpäykseksi ravistausi irti Mowglista ja ilmaan ponnahtaen kaatui selälleen kuolleena viimeiseen ja hirvittävään saalisröykkiöönsä.
Mowgli istui pidellen kylmenevää päätä sylissään, kaikelle muulle tylsänä, viimeisten punaisten koirien joutuessa armottomien lahinien ahdistamina surman suuhun. Vähin erin kuoleutuivat kiljahdukset, ja sudet palasivat haavojensa kangistumisesta nilkutellen katsomaan kuoleman satoa. Viisitoista lauman metsästäjää sekä puolikymmentä lahinia virui kuolleina jokivarressa, eikä eloonjääneistä ollut yksikään välttänyt vammoja. Mowgli istui alallaan viileään aamunkoittoon asti, jolloin Phaon punainen kuono painui hänen käteensä ja Mowgli peräytyi näyttääkseen Akelan jyhkeän ruumiin.
"Saalista saaos!" virkahti Phao, ikäänkuin Akela olisi vielä ollut elossa, ja sitten pureskellun olkansa yli toisille: "Ulvokaa, koirat! Susi on tänä yönä kuollut!"
Mutta koko kahdensadan tappelija-dholen, Dekkanin punaisen koiran laumasta, joka kerskuu, ettei ainoakaan viidakon eläjä uskalla asettua sen tielle, ei yksikään palannut Dekkaniin tietoa tuomaan.
CHILIN LAULU
[Tämän laulun lauloi Chil sääksien toinen toisensa jälkeen laskeutuessa alas jokivarteen suuren taistelun päätyttyä. Chil on kaikkien hyvä ystävä, mutta hän on jokseenkin kylmäluontoinen olento pohjaltaan, hän kun tietää viidakossa melkein jokaisen lopulta saaliiksensa joutuvan.]
Kumppaneillain kuumaan leikkiin oli illan suussa hoppu, heille nyt mä viheltelen, kun sai taistelusta loppu. Viestin sain mä heiltä aina, kun ol' alkamassa kiista, viestin anoin alahalle, kun sai silmään runsas riista: tässä nyt on kuolon viljaa — polun pää, ja kaikki hiljaa.