"Muistanpa kuin muistankin; mutta hän on tehnyt pahaa, ja iskuja on nyt jaettava. Mowgli, onko sinulla mitään sanottavana?"
"Ei mitään. Minä tein väärin. Baloo ja sinä olette saaneet haavoja.
Rangaistuksen ansaitsen."
Bagheera antoi hänelle puolikymmentä näpsäystä, pantterin kannalta mitaten. Ne olisivat tuskin ajaneet hereille hänen omaa penikkaansa, mutta seitsenvuotiaalle pojalle ne tuntuivat niin tuimalta selkäsaunalta kuin saattoi toivoa karttavansa. Sen kestettyään Mowgli aivasti ja nousi sanaakaan hiiskumatta maasta.
"Nyt", kehotti Bagheera, "hyppäähän selkääni, Pikku Veikko, niin lähdemme kotiin".
Viidakon lain viehättäviä puolia on se, että rangaistus kuittaa kaikki tilit. Ei ole mitään hammastelua jälkeenpäin.
Mowgli kallisti päänsä Bagheeran hartioille ja nukkui niin sikeästi, ettei herännyt edes joutuessaan lasketuksi kotiluolaansa lepäämään.
BANDAR-LOGIN MATKALAULU
Kademielinpä kärkkyvi kuukin meitä,
liki keikkuessamme kiehkurana!
Tekin ettekö lentelis latvojen teitä,
käsiparia toistakin toivovana?
Tekin ettekö häntäänne kiertelis näin
ylen sorjaksi solmuksi kaikin päin?
Jopa suutahdat, mutta — siitä viis,
veikko, sun häntäsi roikkuu siis!
Rivi istuvi meitä nyt oksillamme,
kovin kauniita aatellen asioita;
urotöitä on uusia aikeinamme,
pian pistämme tässä jo alkuun noita —
perin jaloja, viisaita varsinkin,
ja ne tehdään pelkin toivehin.
Jopa unhotimme, mut — siitä viis,
veikko, sun häntäsi roikkuu siis!
Mitä puhetta konsana kuulla saamme —
pedon, linnun taikkapa yökön kieltä —
sitä kerkeinä kaikin me matkikaamme,
siten näyttäen, että on meillä mieltä!
Sepä verratonta! Viel' uudestaan!
Kuten ihmiset pystymme haastamaan!
Muka olkaamme nyt — mut siitä viis,
veikko, sun häntäsi roikkuu siis!