Laki viidakon, vanha kuin taivas, se kaikille kaikesta määrää; susi tottelevainen varttuu, ja kuolee kärkkyvä väärää.
Kuni runkoa vyöttävä köynnös, laki puolin ja toisinkin käy —
sillä susi se lauman on voima, suden voima ei laumatta näy.
Pese aamuisin kuonosta häntään; juo kylliksi, vaan älä yli;
yön sait sinä pyyntiä varten; unen sulle on päiväksi syli.
On shakaali tiikerin norkko: alat, pentu, jo viiksesi saada,
susi metsästäjäksi muista — oma ruokasi käyppä ja kaada.
Pysy armossa viidakon herrain: otso, tiikeri, pantteri niit' on.
Älä hiljaista Hathia härnää; pila rikkoo karjun liiton.
Kun laumasi lauman kohtaa ja kumpikin polulla pysyy,
istu johtajain haastoa kuullen — avun keksivät kenties rysyyn.
Oman laumasi suden kanssa hyvin kaukana ottelus ota,
jotta toiset ei riitaan yhtyis ja runtelis laumaa sota.
Suden luola on hänelle turva; koti hänellä missä on,
sinne Pääsusi ei edes pääse, ei asiaa Neuvoston.
Suden luola on hänelle turva — sen julkiseks' aivan jos laatii,
niin neuvosto viestillä sentään sen muuanne tehtäväks vaatii,
Tapa ääneti iltayöstä: jos riemusi läikähtää,
niin, veikkosi tyhjiksi jättäin, parvi karkuhun säikähtää.