Buldeo selitteli, että Messuan pojan riistäjä oli aavetiikeri, jonka ruumiissa asusti muutamia vuosia takaperin kuolleen ilkeän, vanhan koronkiskurin henki. "Ja tiedän tämän todeksi", hän sanoi, "koska Purun Dass ontui iskusta, jonka oli saanut tilikirjojensa polttamismellakassa, ja mainitsemani tiikeri ontuu myös, sillä sen käpälät painavat epätasaisia jälkiä."
"Totta, totta sen oltava on", myönsivät harmaaparrat nyökkäillen.
"Ovatko kaikki nuo kertomukset yhtäläistä lukinlankaa ja kuutamolorua?" virkahti Mowgli. "Tuo tiikeri ontuu, koska on nilkkuna syntynyt, kuten kaikki tietävät. Lapsellista on puhua koronkiskurin sielusta elukassa, jolla ei ole shakaalinkaan rohkeutta."
Buldeo oli tovin sanattomana kummastuksesta, ja päämies tuijotteli.
"Ohoo! Viidakkokakarako siinä?" puheli Buldeo. "Jos olet niin viisas, niin sinun on parempi toimittaa sen vuota Khanhiwaraan, sillä hallitus on luvannut sata rupiita sen hengestä. Vielä parempi on vaieta, kun aikaihmiset puhuvat."
Mowgli nousi lähteäkseen. "Kaiken iltaa olen täällä lojunut kuuntelemassa", huusi hän olkansa takaa, "ja vain kerran tai pari on Buldeo lausunut toden sanan viidakosta, joka on ihan hänen ovensa edessä. Kuinka siis uskoisin satuja aaveista ja jumalista ja menninkäisistä, joita hän sanoo nähneensä?"
"On tosiaan aika tuon pojan lähteä paimeneen", virkkoi päämies, Buldeon tuprutellessa ja ähistessä Mowglin hävyttömyyttä.
Useimmissa Intian kylissä on tapana, että muutamat poikaset vievät karjan ja puhvelit laitumelle aamulla varhain ja tuovat ne illalla takaisin; ja sama karja, joka tallaisi valkoisen miehen kuoliaaksi, antaa itseänsä komennella ja ropsia lasten, jotka tuskin ulottuvat niiden turpaan asti. Niin kauan kuin pojat pysyvät karjansa matkassa, ovat ne turvassa, sillä tiikerikään ei käy karjalauman kimppuun. Mutta toisinaan joku joutuu pedon saaliiksi harhaillessaan kukkia poimimassa tai sisiliskoja pyydystämässä.
Mowgli läksi kylän katua pitkin aamun koittaessa, istuen ison johtajahärän Raman selässä; ja isot liuskakiven karvaiset puhvelit, joilla oli pitkät taaksepäin kaareutuvat sarvet ja villit silmät, nousivat tanhualtaan yksi kerrallaan ja seurasivat häntä, ja Mowgli painoi hyvin selvästi mukanaan olevain lasten mieliin, että hän oli päällikkö. Hän huiteli puhveleita pitkällä kiillotetulla bambuseipäällä ja käski Kamyaa, erästä pojista, paimentamaan karjaa erikseen ja olemaan visusti sen vierellä, hänen mennessään edemmäs puhvelien keralla.
Intialainen laidunmaa on pelkkiä kallioita, näreikköjä, mättäitä ja pikku rotkoja, joiden sekaan karjalaumat hajaantuvat ja häviävät. Puhvelit yleensä pysyttelevät lammikkojen ja hetteiden lähistöllä, missä lojuvat ja kahlailevat lämpimässä mudassa tuntikausia. Mowgli ajoi ne sen tasangon laitaan, missä Waingunga pistäikse viidakosta; sitten hän pudottausi Raman kaulalta, asteli erään bambutiheikön luo ja tapasi Harmaan Veikon.