Olen laitumella yksin. Tule, Harmaa Veikko! Tule, Yksinäinen Susi, iso riita on mielessä täällä.
Tuokaapa vantterat puhvelihärät, sininahkaiset tulisilmäiset laumahärät luokseni. Kaahatkaa niitä sinne ja tänne käskyni jälkeen. Uinutko vielä, Shere Khan? Herää, oi herää! Täällä minä tulen, ja takanani härät.
Rama, puhvelien kuningas, polkaisi sorkallaan. Waingungan vedet, minne
Shere Khan meni?
Ei ole hän Sahi, jotta kaivaisi kuoppia, eikä myös Mor Riikinkukko, lähteäkseen lentoon. Ei ole hän Mang-yökkö, riippuakseen puissa. Humisevat bambuvesat, minne juoksi hän?
Hou! hän on tuossa. Hui! hän on tuossa. Ramanpa jaloissa viruu jo Nilkku! Ylös, Shere Khan! Ylös tappoon! Täällä on lihaa: murra härjiltä niskat!
Sh! hänpä nukkuu. Emme herätä häntä, sillä hän on hirveän voimakas. Sääsket ovat tulleet sitä näkemään. Mustat muurahaiset ovat tulleet sitä tietämään. Hänen kunniakseen nyt on suuri seura koolla.
Alala! Minulla ei ole vaatetta verhokseni. Sääkset saavat nähdä, että minä olen alasti. Minua hävettää kohdata kaikkea tuota kansaa.
Lainaa minulle takkiasi, Shere Khan. Lainaa minulle helottavaa viiruista takkiasi, lähteäkseni Käräjäkalliolle tästä.
Minut lunastaneen mullin kautta tein minä lupauksen — pikku lupauksen.
Takkisi vain puuttuu ennen kuin pidän sanani.
Veitsellä, veitsellä, jollaista ihmiset käyttävät, metsämiehen veitsellä kumarrun lahjaani ottamaan.