Waingungan vedet, Shere Khan antaa minulle takkinsa rakkautensa merkiksi. Kisko, Harmaa Veikko! Kisko, Akela! Raskas on Shere Khanin talja.
Ihmislauma on suutuksissaan. Ne viskovat kiviä ja loruavat lasten kielellä. Suustani vuotaa verta. Juoksenkin pois.
Läpi yön, läpi kuuman yön juoskaa nopsasti kanssani, veljet. Me jätämme kylän valot ja kuljemme laskevaa kuuta kohti.
Waingungan vedet, ihmislauma on häätänyt minut. En heille tehnyt vahinkoa, mutta he minua pelkäsivät. Miksi?
Myös susilauma on häätänyt minut. Viidakko on suljettu minulta ja kylän portti on suljettu. Miksi?
Kuten Mang liehuu petojen ja lintujen välillä, niin liehun minä viidakon ja kylän välillä. Miksi?
Minä tanssin Shere Khanin taljalla, mutta sydämeni on ankaran raskas. Suuni on haavoittunut kylän kivistä, mutta sydämeni on ylen keveä, kun olen palannut viidakkoon. Miksi?
Nämä kaksi seikkaa taistelevat minussa niinkuin käärmeet keväällä. Vesi noruu silmistäni: kuitenkin nauran sen tiukkuessa. Miksi?
Minä olen kaksi Mowglia, mutta Shere Khanin talja on jalkaini alla. Koko viidakko tietää, että olen tappanut Shere Khanin. Katsokaa, katsokaa tarkoin, oi sudet!
Ahai! sydämeni on raskas asioista, joita en voi ymmärtää.