Tapahtuu eräänä talviyönä v. 1840 eversti Tollin huoneessa
Ylä-Grindas nimisessä talossa Räfsbackan kylässä.
Huone on yksinkertaisesti kalustettu kömpelöillä mahonkihuonekaluilla, sänky ja yöpöytä oikealla, sohva, divaanipöytä ja nojatuoleja vasemmalla, shifonjeeri ja kaksi kirjakaappia perällä. Ovi perällä, kaksi ikkunaa, neljä pientä ruutua kussakin, molemmilla sivuilla. Kukikas kaakeliuuni oikeassa nurkassa.
Väliverhon auetessa on näyttämöllä pimeä.
EVERSTI tulee kolistellen sisään perältä, turkki yllä ja pitkävartiset saappaat jalassa, raskas säkki olkapäällä ja kivääri toisessa kädessä.
MARIA seuraa häntä näyttäen valoa talikynttilällä. Hän on unenpöpperöinen ja puolipukeissa.
EVERSTI (heittää säkin lattialle niin että jysähtää ja asettaa kiväärin nurkkaan oikealle). Piru vieköön, tässä minä olen seisonut puolen tuntia ja kolkuttanut turhaan omaa oveani. Aioin juuri lyödä ikkunan sisään, kun sinä tulit.
MARIA. Oli ikävä että minä nukuin niin sikeästi, mutta enhän osannut aavistaa —
EVERSTI (kiivaasti keskeyttäen). Entä Sigrid, ja Elin?
MARIA (katselee häntä kummastellen). He ovat syntymäpäivillä kirkonkylässä ja viipyvät siellä koko yön. Tietäähän eversti sen.
EVERSTI. Mainiota, Suurenmoista. Minä palkkaan kahta piikaa, ja kun tahdon päästä sisälle omaan talooni, niin se on mahdotonta siksi että piiat ovat kemuissa.