MARIA (nyökkää).
EVERSTI. Ja markkinahullutuksesta, kun minä menin sirkustelttaan ja tein samat temput kuin ne miehet siellä, mutta paljon paremmin? Ja mylläristä, jonka minä heitin koskeen? Ja sysimiehen hevosesta? Ja siitä kuuluisasta pääsiäisyöstä, jolloin Kyöpeliämmä ja minä keitimme taikavoidetta?
MARIA. Niin, minä olen kuullut kaiken.
EVERSTI. No, miltäs tuntuu palvella semmoista hirviötä?
MARIA (on vaiti).
EVERSTI. Tuntuuko kolkolta? Peloittaako sinua?
MARIA. Ei.
EVERSTI. Kenties viihdyt hyvinkin tässä talossa? Saathan täällä hallita ja vallita mielin määrin.
MARIA. Minä olen hyvin kiitollinen, kun olen päässyt tänne palvelukseen. Mihin minä olisinkaan mennyt, kun en voinut enää olla Rönnvikissä. Minä en koskaan unohda, että eversti ajatteli minua.
EVERSTI. Joutavia. Vanha Kristiina otti ja kuoli sopimattomaan aikaan, minä aivan yksinkertaisesti tarvitsin sinua. Ei siinä mitään kiittämistä ole.