— Aasi on helvetin elävä, sanoi hän yht'äkkiä kovalla äänellä ja sylkäistä ruiskautti Jolly Boyn jalkojen väliin. — Niin minä olen oppinut ja niin se taitaa ollakin.
Lempi tirskahti ja nyhjäisi erästä karjatyttöä kylkeen.
— Kuules Aapoa, hän sanoi. — Pienillä linnuilla näyttää väliin olevan leveä nokka.
Emännöitsijä Fiina loi pullean olkapäänsä ylitse halveksivan silmäyksen Aapoon.
— Kuka Aapolle on semmoista opettanut? kysyi hän.
Aapo ei aikonut ensin vastata. Hän seisoi ja tuijotti hatarilla silmillään lihavaa, itsetietoista eukkoa, joka syyttä suotta kävi hänen kimppuunsa ja koetti saattaa hänet pulaan. Mutta kun Fiina uudisti kysymyksensä ja useat muut siihen yhtyivät, taipui hän lopuksi avaamaan suunsa:
— Kukako minulle on sellaista opettanut? Äitimuori tietysti, ja koulussa saa kuulla samaa, jos kellä on korvat joilla kuulee.
— Mitä ihmeen koulua sinä olet käynyt? sanoi Fiina nauraen. — Minun lapsena ollessani saatiin kuulla ihan saarnastuolista, että Jeesus tuli Jerusalemiin ratsastaen aasilla —
— Aasintamman varsalla, oikaisi Tilda, maanviljelysneuvoksen vanha kyökkäri.
— No niin, se on tiemmä sama asia, vastasi Fiina hieman loukkaantuneena oikaisusta. — Ja koska kerran Jeesus saattoi ratsastaa aasilla, niin ei aasi mahda olla mikään helvetin elävä, vaan kunniallinen juhta, jonka pitäisi kelvata niinkin suurelle herralle kuin Aapolle.