— Ratsuksi, lisäsi Lempi tirskuen.
— Ehkä tahdot koetteeksi ratsastaa sillä tässä meidän nähtemme? ehdotti Volanen vilkkaasti. — Kierros puutarhan ympäri, mitä?
— Tai jos yksin tein ajaisit kirkonkylään asti, jatkoi Lempi yleisen suosion kannustamana. — Mutta se taitaa riippua aasista enemmän kuin Aaposta, ne kuuluvat pitävän oman päänsä ja pysähtyvän milloin mielensä tekee. Aapo saa olla hyvillään, jos se ei paiskaa häntä ojaan.
Kaikki nauroivat ääneen. Pelkkä ajatus, että näkisivät Aapon istuvan kyyryllään Jolly Boyn selässä, tuntui heistä äärettömän lystikkäältä.
Näin kävi aina. Heidän pilansa kärki kääntyi aina Aapoon, ikäänkuin muuta naurettavaa ei olisi ollut koko Hämeenmaassa. Hän oli siihen tottunut, mutta hän puski nyrkkinsä niin voimakkaasti housuntaskujen pohjaan, että vuorikangas ritisi, ja hänen huulensa puristuivat tiukasti yhteen pidättäen sanoja, jotka lausuttuina olisivat panneet kenet tahansa pelkäämään.
Toistaiseksi hän piti kuitenkin parempana olla vaiti.
II.
Muutamia viikkoja oli Magnuksen ja hänen siskojensa suurimpana ilona ajelu Jolly Boylla ja korivaunuilla, mutta sitten se ei ollut enää uutta eikä aivan yhtä hauskaa. Heidän itsensä sitä huomaamatta kävivät retket vähitellen yhä harvemmiksi ja lyhyemmiksi; vanhempain ei kohta enää tarvinnut varoittaa heitä rasittamasta liiaksi leikkitoveriaan ja ajokastaan. Hylätyt leikit tulivat jälleen käytäntöön, marjapensaat ja hedelmäpuut pidättivät heitä yhä enemmän puutarhassa, ja syksyn tullen alkoi läksyjenluku kotiopettajan johdolla uudelleen. Kävi ilmi, että he olivat tavallisuuden mukaan unohtaneet aivan suunnattomasti kesäloman aikana; päivät päästään Magnus sai ahertaa oppitunneilla ja kertauksissa korjatakseen vauriot ja päästäkseen jonkun vaivaisen askelen lähemmäksi ylioppilaslakkia, joka loisti kaukaisessa etäisyydessä, mutta joka täytyi saavuttaa, ja ilman turhaa viivytystä — se oli isän sana.
Niinpä Jolly Boy sai yhä useammin seisoa toimettomana navetassa, lukuunottamatta niitä lyhyitä hetkiä aamulla ja illalla, jolloin maito ajettiin meijeriin.
— Tämä tuntuu oikeastaan tuhlaukselta, sanoi maanviljelysneuvos eräänä kauniina päivänä. — Jolly Boyn pitää ruveta tekemään enemmän hyötyä. Me kehoitamme väkeä säästämään sekä eläinten että ihmisten ruokaa ja itse kuitenkin ruokimme hyödytöntä suuta. Se ei käy päinsä.