— Rakas Manja, sanoi Robert työlästyneesti, — tiedäthän yhtä hyvin kuin minäkin, että se on mahdotonta.
— Se ei ole mahdotonta, jos sinä vain tahdot, Robbie. Huoneesi on tyhjänä ja odottaa meitä.
— Huoneeni —, sanoi Robert ihmeissään. — Tarkoitatko todellakin että menisimme sinne, asuntooni?
— Sitä juuri, se on ainoa mahdollisuus. Muuta neuvoa ei ole.
Robert mietti hetkisen.
— Ei, hän sanoi, — minä en tahdo mennä sinne.
— Miksi? Miksi et tahdo?
— No, herrajumala, sehän — kai sinä itsekin sen ymmärrät. Ja toisekseen on aivan liian myöhä.
— Tänä iltana, niin, mutta huomenna, Robbie, vain tunniksi. Sinä hiivit sinne ja odotat minua siellä, eikä kukaan ihminen sitä huomaa. Ei siinä ole mitään vaaraa. Kuka osaisi hakea sinua juuri silloin?
Robert mietti uudelleen.