Vappu: No, sen minä vain jo nyt tosissani sanon sinulle, Ylli: ole hyvässä toivossa!
Ylli: Ah, ei se riitä.
Vappu: No sinulla on etuoikeus; kuten Mauno äsken sanoi.
Ylli: Vappu! (Pyörähyttäen). Johan tästä niin monesti lapsena leikkiessämme haaveilimme.
Vappu: Ylli! — Mutta, niinkuin tiedät, minua nyt lähentelee niin moni… Älä tule mustasukkaiseksi.
Ylli: Hm, niin… Kallekin… Oletko hänelle jo mitä… Ah, minä tulen heti raivoon, kun ajattelenkin häntä, ja kaikkia toisia sinun kanssasi… Ja minä luulen, että sinä seurustelet Kallen kanssa, vaikka et sitä sano!
Vappu: Siinä oli! mutta ole huoletta! — En ole hänelle luvannut enempää, kuin sinullekaan. (On menossa.)
Ylli: Etkä saa luvata sitäkään! (Ottaa kädestä.)
Vappu: No en sitäkään!
Ylli:, Vappu! (Pyörähyttää.)