Vappu: Oi, Ylli!
Ylli: No, mitä sinä sanot tähän tuumaani?
Vappu: Sen tulevaisuus näyttää!
Ylli: Ei, Vappu! Sinun on heti… Minä pyydän, rukoilen… sinun on oitis, tai ainakin ennen lähtöämme, annettava vastaus… Sen sinä voit tehdä. Tunnethan jo minut… Emmehän nyt heti vielä naimisiin menisi. Mutta kihloihin menisimme vaikka kohta minun tältä kalaretkeltä tultuani… Tai jouluksi! Ja sitte keväällä viettäisimme häät. — Niin, — sano nyt! — Eihän taloutemme mikään suuri ole… enkä minä rikas. Mutta eteenpäinhän on huushollimme menossa. Ja, jos nyt taas kalaretkemmekin onnistuu, niin… Ja luottakaamme tulevaisuuteen Vappu!
Vappu: Ja minun tulevaan perintööni! Ha, ha, ha!
Ylli: Vappu! Enhän sitä enää muistanutkaan! — Ja ethän sitä vielä ole saanutkaan.
Vappu: Niin, en! Ja jos en saakaan!
Ylli: Se on minusta sama.
Vappu: Ylli! — saatathan minut nyt aivan pyörälle…
Ylli: Onnenpyörälle! Voitti tai tappasi.