Vappu: Hm! — Miksi et sitä ennemmin ole jo sanonut?
Ylli: Olen ollut välinpitämätön! Ja olen ajatellut, että huomaathan sinäkin sen jo sanomatta, ja…
Vappu: … Ja kosin sinua, ha, ha, ha! — Oh, Ylli… Kun et sinäkin vaan sen perintöni takia minua…
Ylli: Vappu! Älä luule niin… Mutta se perintöasia, sen tunnustan, minutkin sai hereille, kun toiset alkoivat sen johdosta sinua enemmän mieliä. Ja minä en sitä jaksa kärsiä. Minä olen lemmenkateinen, tai niinkuin ne kaupunkilaiset sanovat, minä olen mustasukkainen.
Vappu: Ha, ha, ha!
Ylli: Niin Vappu! Siten juuri on asiat! Ja nytkin, kun meille tulee kalalle lähtö, niin ajattelin tehdä ennen matkaamme asiani sinulle selväksi… Ja, kun tuolla talkoissakin kaikki pojat niin sinua mielistelivät, että…
Vappu: Ha, ha, ha! Mustasukkainen sitte olet tosiaan!
Ylli: Niin! Ja sentään minä vähän matkaa menin niiden Joen tyttöjenkin kanssa…
Vappu: … että minäkin tulisin sinusta mustasukkaiseksi!
Ylli: Vaikka niin!