Perttu: Rikas kullasta, kuin pelto mullasta! — Niin, — hyvän uutisen sait sinä! — Mutta tämä toinen kirje teille, isäntäni, siltä Karoselta, lienee kaikkea muuta…
Tiira: Hm, senhän arvaa… Vai lähetti hän jo oikeen kirjeen…
Perttu: Lähetti… Antoi, kun piipahdin siinä puodissaan… (Toiset lähtevät kaikki paitsi Perttu, Tiira ja Kalle, — joka katsoo karsaasti Yllin ja Vapun jälestä.)
Mari (mennessään): Kahvi joutuu kohta!
Tiira: Menehän sinä Perttu kokoilemaan ne viimeiset pyydykset. Me tässä Kallen kanssa vähän katselemme tätä… (Avaa kirjeen.)
Perttu (mennessään): Eihän se vain kalaonneamme pilanne?
Tiira: Päin vastoin! Velka kehoittaa paremmin yrittämään… (Lukee, painuu murtuneena kivelle.)
Kalle: Isä… Mitä sinä oikeen… (Lukee.) Hm! — Hän myyttää talomme, jos emme ennen syyskäräjiä voi velkaamme maksaa…
Tiira: Niin, ne on niitä sinun kouluvelkojasi.
Kalle: Mutta älkäähän olko vielä noin toivoton, isä. Ehkä Iässä jotain keksitään.