Kalle (käy häneen kiinni ja sulkee oven.)
Vappu (kirkuu): Kalle! Kalle! mitä sinä oikeen meinaat? Et saa! laske heti pois! tai minä suutun sinuun tosissani!
Kalle: Eipä se siis äsken totta ollutkaan.
Vappu: Oli se! — laske! — suutun iäkseni! Noo! Kalle! Minä huudan, että koko väki tulee tänne… (kirkuu edelleen.)
Ylli (tulee kalavehkeitä kantaen… Laskee ne maahan… Kuuntelee): Vappu! sinäkö se… Ja missä sinä… Oo! (Menee aitan ovelle, potkaisee auki.) Mitä! Kalle! päästätkö heti Vapun sylistäsi!
Kalle: Sen teen, mutta en sinun käskystäsi! (Tulee esille.)
Vappu (seuraa): Mokoma kun pusersi ihan käsivarteni mustelmille… (Istuutuu aitan rapulle järjestämään pukuaan ja tukkaansa.)
Ylli (on katsonut Kallea vihaisena): Mikä meininki sinulla oikein oli, roisto?
Kalle: Itse se olet! senkin maapässi! Ja minä luulen, ettei minun huoli sinulle tiliä tehdä!
Ylli: Vai luulet! — Mutta, jos sinun pitää tehdä?