Ylli: Sinäkö Pohjalainen! senkin ylen annettu narri! hampuusi-maisteri! entinen ylioppilas!
Kalle: Mies! (Vetäisee puukkonsa.) Tukitko suusi?
Ylli: Helapää se on minullakin, konna! (Kiertelevät toisiaan saadakseen iskeä.)
Vappu: Voi hyvät ihmiset! — Apuun! Nämä pojat ovat menettäneet järkensä. — Ylli! — Kalle! Seis! (Menee käsin ensin Yllän, jolta saa puukon pois, ja viskaa sen aholle; silloin Kalle aikoo iskeä Ylliä, vaan Vappu ottaa häneltäkin aseen ja heittää pois.) Nyt mukiloikaa, jos ei teillä ole yhtään häpyä! (Pojat tappelevat. Sitte tulee Tiira ja Perttu, sekä Mari tuoden kalastusvehkeitä, ja samalla myöskin saapuu Pärssinen, Loviisa ja Mauno.)
(Perttu ja Mauno menevät erottamaan tappelijat.)
Tiira: Kalle… pojat… Mitäs te oikein…
Pärssinen: Ha, ha, ha! Pojat koettavat kumpi heistä on toinen. — Havaitsivat kumpikin ehkä vasta liian myöhään Vapun.
Loviisa: Hävetkää nyt kumpikin edes vähän! Ja samalle kalamatkalle pitää teidän juuri lähteä…
Perttu: No, siellä raitis meri-ilma kuumat mielet ja sydämet, maksat ja munaskuut, vilvoittaa.
Mauno: Niin! emmehän me, Perttu, vain noin hulluiksi Marin takia tulla?