Perttu: Johan nyt! (Panee kätensä Maunon kaulalle ja hyräilee):
Kaks on meitä kaunista ja tyyntä niinkuin vuori…
Mutta ottakaas nyt ryyppy joka ainut! Ja sitte minä vien lopun tuliaisiksi säästöön.
Loviisa: En minä vaan tahdo.
Vappu: Enkä minä!
Perttu: Mutta Mari maistaa, että pohja paistaa!
Mari: Kunhan vain haistaa. (Ryyppää.)
Loviisa: Eikä olisi hyvä kenenkään merelle lähtiessä ottaa…
Pärssinen: Ei tämä yksi ryyppy hukuta! — Hukkuuhan sinne joka syksy ihan selviltäänkin monta miestä. (Ryyppää, ensin pyhkäistyään pullon suuta hihallaan).
Perttu: Niin! Ihan selvä oli, Vappu, isäsikin Inkisvainaa… No, Ylli, eikö kelpaa?