älä itke kulta, kun merelle mä lähden, vielä sieltä poiskin tullaan! Tip, tip, tiputin, tap, tap, taputin, vielä sieltä poiskin tullaan! Kuin aallot purtta, mä palattuani, käsilläni sua lullaan! Sip, sip, siputin, sap, sap, saputin, käsilläni sua lullaan!
2:nen näytös:
(Konevitsan luostarisaarta aivan lähellä olevan saaren ranta-aukeama — Toisella sivulla kalastajasaunan-röttelö. Tyyni kuutamoyö. Kuuluu pienten kirkonkellojen soittoa ja sitten munkkien iltakuoro.)
(Ylli sytyttelee nuotiota, kuunnellen hartaasti.)
(Stepan seisoo katsellen vähän syrjässä, tehden tuon tuostakin laulun aikana ristinmerkin.)
Ylli (laulun vaiettua): Se kai nyt olikin viimeinen soitto ja messu tämän päivän konttoon vakituisilta Konevitsan asukkailta, veli Stepan?
Stepan: A, ei, ei hyvä veli! A sunnuntakia vasten koko yö valvotaan ja rukoillaan.
Ylli: Vai niin! — Minä en ole tällä saarella ollutkaan vielä lauantai-iltaa. — No, sittepä me vielä kuulemme pyhien veljien kaunista laulua, kun tämä meidän majailusaaremme on näin lähellä, vain kivenheiton päässä munkkien suuresta luostarisaaresta.
Stepan: A yöpymistä ja majailua varten ovat teikäläiset tähän tämän saunankin salvaneet. Ja vot, hyvä olla kun on näin kaunis ilma.
Ylli: Niin! — Hyvä olla, kun ei olisi kultaa ikävä.