Kalle: No, isäukko! Seuraako tyyntä myrsky?
Tiira (tulee): Kenpä häntä vielä tiennee… — Tästä vanhan verkon perästä voikin tehdä haavin… Missä Ylli? Oletko jo sopinut hänen kanssaan sen lähtökamppailunne?
Kalle: Sopinut! Mitäs sopimista siinä. Hän kun murjottaa, niin minä varjona vastaan!
Tiira: Älä ole lapsellinen! Äläkä tee enää uusia tyhmyyksiä.
Kalle: Oh! Älkää isä puhuko minulle enää noin! — Mies minä olen, jos ken! Ja miehen töitä minä teen! Vapun 20,000 tähden kannattaa tehdä vaikka mitä! Ja pulska tyttöhän Vappu muutenkin on! — Ja ennen kaikkea, meidän taloudellinen asemamme vaatii työskentelemään!
Tiira: No, jos saalista tulee yhtä runsaasti kuin tähän asti, niin onnistunut matka tämä oli…
Kalle: Hm! — Niin! — Minä ajattelen vallan toista! — Hm! — Niin, minä en tahdo nähdä sitä, että sinä olet kaikki minun tähteni hävittänyt! Minä tahdon koettaa uhrauksesi edes jollakin lailla hyvittää! Kävi sitte miten kävi!
Perttu (tulee): Eiköhän sittekin meidän uusi verkkoräätymme vain tullut lasketuksi liiaksi saaren pohjoispuolelle?
(Pärssinen ja Mauno seuraavat.)
Pärssinen: Älä lörpöttele! Jos tuuli nousee, niin käy se tuonne rantaan päin, ja silloin se on, kuin meidänkin pyydyksemme hyvällä paikalla, vastarannalla. — Mutta ei taida enää noista meidän maivoista olla maanantaina…