Kalle: Onhan minulla vaikka mitä.
Iivan: A yks ryyppy menee, ei sitä kukaan huomaa.
Kalle: Anna kurahtaa! — (Antaa, kaadettuaan kahvikuppiin.) Mutta se toinen poika, se Ylli, joka tästä äsken lähti, se meidän pitäisi myös saada naukku ottamaan. (Ryyppää itsekin.)
Iivan: A eikö hän ota? Mutta minkä tähden antaisit?
Kalle: No, katsos… Ei muun… kun… kun hän kerskuu aina sillä raittiudellaan.
Iivan: Aa, ahaa! — Vain sen tähden! — Tahtoo olla sitten sinua parempi! A vot! Tyhmä poika siinä suhteessa… Hyvää se tekee jokaiselle… Ei paljon juotuna, mutta vähän… maistettuna… A ottanee sitte hänkin, jos ei ennemmin, niin sitte kun vilustuu…
Kalle: No, ihan!
Iivan: Mutta silti miekin vielä puita teille tähän haen… A tässä on niin hyvä teidän kanssanne sitte pakista…
Kalle: Hae, hae! — Tuossapa isäukko jo kompuroikin tänne…
(Iivan menee.)