Kalle: Hm! Vai niin! — Vai niin onnettomasti kävi sinulle…
Iivan: Niin kävi, veli hyvä…
Kalle: Otahan toinen tupakka… (Tarjoaa.) Mitäs ajattelet! Luuletko että viimeinkin myrsky pian nousee?
Iivan (Ottaen tulta Kallen tikusta): Varmasti! Koska pilvet jo noin ajelehtivat! Ja ankara myrsky siitä varmasti tuleekin, näin heratyynen jälkeen.
Kalle: Oo, niinkö? Mutta älä hiivatissa niin pahaa ennusta! Silloinhan voi kalliit pyydyksemme olla vaarassa. Meilläkin on nyt monen tuhannen verkot laskettuina. Ja viimeinen uusi verkko jo yksistään maksaa lähes 1000 markkaa… Vaikka hyväthän ne on sentään tuulet ja myrskytkin! Silloin saa myös paremmin saalistakin. Ja minäkin saanen sen oikein suuren lohen!
Iivan: A ihmisiä silloin hukkuu myös…
Kalle: Niin, niin, — jos oikein raivo myrsky tulee… se on paha…
Iivan: A, en osaa sanoa, tuleeko se jo pian… Vaan vot! Senhän taatot, vanhat isänne paremmin tietävät.
Kalle: Eipä sitte lie hätää, koska eivät he jo ole tänne hätsättäneet. Mutta hyvä on, kun tuulemaankin käy! — (Katselee.) Tahdotkos ryypyn?
Iivan: Vot veli! A siulla on?