Kalle: Mutta pelaamaan käyt! No, kas niin! — Mutta te mustat korpit, sieluveljet, varmaankaan ette syle lasiin? Sinä et ainakaan Iivan?
Iivan: A, hyvää se on, harvoin saatua. (Juo.)
(Tiira ja Pärssinen ovat poikain sovinnon nähtyään aikoneet jo mennä saunaan, — mutta katsovat sitte pilviä.)
Tiira: Herättäkäähän sitte… jos tästä myrskyksi herkiää…
Pärssinen: Niin! — Ja tulneeko siitä vielä meidänkään nukkumisesta mitään… kunhan lojomme…
(Iivan ryypättyään, hyräilee, rlpatskan askelia ottaen):
Isäntä ja piika salaa vain halaa ain… isäntä ja piika…
Pärssinen: Kas, kas! — No, pistähän sinä vielä ensin ripatskaksi.
Iivan: A ei ole soittoa, taljankaa…
Kalle: No, sinä et huoli Stepan.