Tiira: Eiköhän noilla ole se neljänkuninkaan raamattu ensin luettava!
Kalle: Niin! Käydääs norria, pojat!
Pärssinen: Siinä oli! Norria… Niinhän sitä mekin, ennen nuorena… Mutta tuosta pelinorristasi johtui pienet norrikupit minulle mieleen…
Kalle: Ka, tahdotteko? Onhan siellä sisällä kiehunutta vettäkin…
Pärssinen: No, — kunhan paljaaltaankin vähäsen… Häikkäläinen! Taisin tuolla kalliolla äsken vähän vilustua… (Maistaa, antaa Tiiralle.)
Tiira: No, voinhan tuota Marin viisiä, vähän haistaa…
Kalle: Ottakaa, ottakaa isä, oikeen aimo kulaus, — kun näin hyvin olemme saalistakin saaneet.
Tiira: Oikeus ja kohtuus paras… (Maistaa.)
Kalle: No, joka mies, kuin sotamies! (Ottaa ensin itse, antaa sitte Maunolle ja Pertulle.) No, Ylli, sinäkin! — Mitäs siinä nyt enää murjotat? Sovitaan jo pois! — Ollaan nyt tasa! (Lyö olalle Ylliä.) Emmehän me mitään naukumaijan poikia olla kumpikaan.
Ylli: En ota ryyppyä.