Kun minä vien sen markkinoill', Ota kiinni! hevosetkin nauraa. Hei juulia illalla, hevosetkin nauraa! Kun minä vien sen markkinoill', Kakkonen! hevosetkin nauraa. Hei juulia illalla, Kanttui! Kaada! Hevosetkin hiihahahaa!
Perttu: He, he, he! — Taas Ylli!
Ylli: Johan nyt on ihme! (Tekee taas työn.)
Mauno: Jo kävi nyt norri seuraamaan sinua kuin Jakosen Sassaa, pari vuotta sitte, kun minä Ovaskalla renkinä olin! Silloin niin ikään, me olimme kalalla, mutta majailimme Vossinoissa vai oli se Heinsimissä…
Perttu: Vossinoissahan Sassa hukkui!
Mauno: No niin! Silloin näin ikään pelasimme norria ja pelättiin myrskyn nousua, joka sitte nousikin! Ja Sassa jäi melkeen joka kerta norriksi. Ja sitte, kun myrskyn noustua läksimme verkkoja katkomaan ja kupittamaan, niin sille tielle sitte Sassa jäi. Ja vei niin Laatokkaan kaikki saamansa norrit!
Kalle: Olipa se norri-kylpy!
Perttu (Yllille): Sillä lailla nyt Mauno vain pelottaa sinua, että vieläkin jäisit! — Mutta pannaankin nyt jo turakkaa!
Ylli: Ei! Minun pitää saada edes kerran norri itsestäni pois! (Pelaavat hetken äänettömästi, kunnes Perttu taas alkaa hyräillä.)
Mari vainen se, kukas muu asuu aina mun aatteissain! Mari vainen kuin täysikuu loistaa mun lahja-vaatteissain! Haijati tati Mari, sydämein kari! Kun meist' tulee pari, haihtuu multa vari!