Mari kultain, hih! eikös niin, tämä poika se hihkasee. Silloin taula se tapas piin, kun pappi meidät vihkasee! Haijati tati huisku! ja sitte kuisku… halaus ja muisku! ja korvatuisku!
Ylli (joka on tarkannut Kallea): Ähä! Älä, saakeli soi, tee vääryyttä! (Viskaa kortit kädestään.)
Kalle: Mitä? Minä vääryyttä!
Ylli: No niin! Näinhän selvästi! Viitsit! Ja leikkipelissä vielä.
Kalle: Vale!
Ylli: Totta! Enkä minä enää pelaa yhtään! Olet tietysti jo joka pelissä tehnyt, ja sentähden minä olen jäänyt.
Mauno: No, no, älähän nyt!
Kalle: Vai sanot minun tekevän vääryyttä!
Ylli: Sanon! (Karmistaikse.)
Mauno: No, no, pojat! — Puukot pois! Tänne! —. Antakaa tänne puukkonne! — Jos enemmän riitaannutte ja oikein käsikähmään käytte! — Ketä kerran keksitään, sitä aina arvellaan. (Ottaa pois puukot.) Mutta pelaa nyt edes tämä peli edelleen. (Ylli käy pelaamaan.)