(Perttu taas laulaa hajauttaa:)
Hiljaa juuri kuin lammen laine syttyi lempi mun syömehen, syttyi hehkussa kevätpäivän kera kauniiden kukkien.
Ylli (on jälleen tarkkaillut Kallea): No. älä, älä pistä sitä ristiä taas syrjään! — Oo, näittekö? Hän olisi taas sen siitä pakkaan pelaamatta tuupannut.
Kalle: No, noin…
Ylli: Mutta mies! — Pidä! (Heittää kortit vasten Kallen naamaa.) Kun sulin silmin aikoo vääryyttä tehdä!
Kalle: Syö kittiä! — Puhuu noin, kun taas olisi jäänyt.
Ylli: Olisi jäänyt! Kuka se olisi jäänyt, jos… Pyh!
Kalle: Ollaan me kolmen kesken! (Alkaa sotkea.)
Iivan (tulee juosten): Pojat, prihat, taatot! Vene, vene, menee… pois rannasta! Apuun! Apuun!
Perttu: Mitä! Päästitkö veneen menemään?