Iivan: A se luiskahti…
Pärssinen (ja Tiira tulevat) Mikäs täällä… Mitäs se Iivan!
Iivan: A se tapahtui tällä viisii. Mie menin sillä, niinkuin näitte… ja ongitin tuon luodon kupeella… Mutta ei ny'i, ei näykkäsekään… A mie tuumasin, sylen mie, lähden tästä teidän lämpösen kokkotulen ääreen… Ja sitte, kun mie sousin rantaan ja hyppäsin kokasta kivelle, niin silloin tulinkin potkasseeksi sen menemään… Ja nyt se menee… Tuon niemen ohi, suurelle selälle päin…
Pärssinen: No vietävä! Meidänkö se, vai…?
Kalle: Teidän…
Pärssinen: Missä teidän… että sillä hakemaan?
Ylli: Sillä Stepan meni itselleen luostarista onkea noutamaan.
Pärssinen: Peijakas! Ja minä luulin… Hm! — Ja myrskykin yltyy aika hanakkaan! — Vaikka tästä verkoille pitäsi… Ja Stepan voi viipyä vielä kauan! — No, miks et kahlannut tai uinut perässä!
Iivan: A syvä oli… Ja vot! Uida en osaa… Mie kyllä huusin salmen yli Stepania, mutta se on varmaan syömäänkin jäänyt… Ja nyt ei huuto kuulukaan enää, kun myrsky jo kohisee…
Tiira: Mitäs siinä sitte, kun… pojat, uimalla hakemaan, ennenkuin se etenee lopen kauas…