Ylli: Isä kai on vaipunut syvyyteen?
Perttu: Niin on…
Stepan: Mutta se poika… Kalle… tästä juuri lähti luostarin postiveneellä mantereelle… Ei enää kuuluisi heille huuto, että olisivat sinutkin vieneet… Ja pienillä veneillä emme nyt uskalla lähteä…
Ylli: Ah, niin! Kyllä minä tiedän minne hänellä oli kiire! — Ah! Mutta… (Nojaa Stepaniin.)
(Munkit laulavat paljastetuin päin Maunon ruumiille. Sävel: "Kaikkivoipa Jumalamme"):
Hauta kerran kaikill' aukee, kerran kaikki maahan raukee, sun valtaas Luoja julistain…!
3:s näytös:
(Vappu Inkisen tupa tavallisina tarvekaluineen. Ovi perällä ja toisella sivulla.)
(Vappu istuu ikkunan ääressä laulaen:)
Voi meri petollinen, vain ethän armastain, sa varjohosi vienyt, mun aamun-koittoain? Tuo aatos niin mua kalvaa, kuin tuli syöntäin se palvaa!