Vappu: Mutta sinä ja Perttu ihan varmasti vain rahojen toivossa kävitte Maria riijailemaan, kun kuulitte että hänelläkin on Amerikassa sukulaisia?
Mauno: Ole nyt! Soo! Vappu… En minä ainakaan.
Vappu: Kas, kas, kun Mauno punastui! Kyllä se niin on, hi, hi, hi! Mutta jospa olikin Mari niin ovela, että keksi koko Amerikka-sukulaisjutun, nähtyään minulle niin paljon kosijoita sen johdosta ilmestyneen.
Mauno: Ettäkö… Olehan…
Vappu: No! — Vaikka mikäs! Onhan Mari vielä muutenkin topakka ihminen, — vaikka maitohampaat häneltä lienee jo menneet! He, he, he! Mutta eiköhän siinä kaupassa sen talon mies Perttu voittane, sillä onhan Marikin kuin Tiiran väkeä.
Mauno: Mutta kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.
Vappu: Eipä sitte minun ja Yllin suhteenkaan! — Mutta suoraan sanoen, ei luulisi Marinkaan tykkäävän niin kovasta juoposta, kuin Perttu on. Vaikka hauska mieshän se Perttu on muuten.
Mauno: Mutta palasi hän nyt humalassa tai ei, niin silti vain kolmanneksi Tiiran venekuntaan! — Joskaan meidän Yllikään ei oikeen lähtöpäällä ole yön tanssailtuaan.
Ylli (tulee): Siinähän sinä… (Koppaa kiinni Vapun.)
Mauno: Paistakaahan nyt särkiä siinä, ennenkuin lohia ja siikoja vetelemään lähdemme. (Poistuu.)