Vappu: Mutta onhan Kalle nyt raitis.
Mauno: On, kun ei milloin saa… mökäöljyään! Ja tavalliseksi maalaiseksi sen herran on vain taivuttava. Äläkä sinä sen narrin merkkeihin luota! Rahojen tähden hän vain sinua mielii.
Vappu: Niinpä lienee… samoin kuin ne kymmenet muutkin… ja Yllikin.
Mauno: Ole! Kyllä Ylli on sinua jo ennemmin mielinyt! Niinkuin et tietäisi… Mutta nyt vasta hänkin sitte rupesi puoliaan pitämään! Ja onhan hänellä siihen etuoikeus! Kun samassa talossa, vaikka eri tuvassa asustattekin. Niin, hän oli vain vähän kaino.
Vappu: Jopahan…
Mauno: Ja siinä tarkoituksessa äitisikin vielä kuolinvuoteellaan kehoitti sinua Pärssisellä asumaan. Ja isäsikin oli niin jutellut viime kalaretkellään, kun Laatokka hänet uhrikseen nieli. Niin, ja olethan sinä emännän, Loviisan heikontuessa heitä taloustöissäkin jo autellut, kuin miniä ainakin.
Vappu: Ha, ha, ha! Sinäpä Mauno vasta osaat! Luulen kohta, että Ylli on sinut ihan jo puhemiehekseen pyytänyt.
Mauno: Enköhän tuolta kohta paitaa saakin.
Vappu: Ha, ha, ha! — Ja sitte sinä varmaan pyydät hänet puhemieheksesi tälle sinun mielitietyllesi, Musakan Marille (viittaa Marin aittaan) ja annat sen paidan takaisin.
Mauno: Ole! Kyllä sitä näin vanha jo itsekin rohkenee kieltään soittaa.