Loviisa: Voi lapsi… Vappu… meitä… (Rientää ulos, Vappu ja Mari seuraavat sekä suurin osa nuorisosta.) Kalle, Kalle, kuinka on asiat?
Eräs poika: Ehtiihän meille vielä ne kummat kuulumaan, pane sinä Aati vaan se tuuttusi luulumaan!
Soittoniekka: Utelias minä olen kuin muinoin Eeva paratiisissa. (Menee.)
Poika: No mitä! Suupillinsä mukaanko tässä sitte hyrräämään! (Tanssii hetken rallattaen erään toisen pojan kanssa.) Mutta mitä! Jo siellä Loviisaa, emäntää… ja Vappua puoli pyörtyneinä takasin tuovat. — Kamalat oli varmaan Kallella kaskut.
(Mari hoivaa jonkun tytön kanssa Loviisaa ja Vappua, — joita nuoriso seuraa jälleen sisään.)
Kalle (Myös Vapun käsipuolessa): Niin! Sellaiset, sysisynkät oli uutiseni! Kylmänä on Mauno, Pärssinen ja Ylli.
Mari: Voi hyvä Jumala! — Mutta virotkaa, virkistykää edes te… Vaikka vähemmästäkin jo sentään pyörtyisi…
Loviisa (viroten): Ah, Jumalani…
Mari (nuorisolle, häärätessään): Menkää nyt jo siitä tieltä iloitsemasta. — Vappu, lapsi kulta… Havaa sinäkin; kas noin…
Vappu: … Voi! Kalle…