Kalle: Aattele mitä hyvänsä!' Mutta niin on asiat! — Ja kuule nyt…
Vappu: Pois! Sinä inhoitat minua!
Kalle: Ole! Sepä! — Ja minkä tähden? Siksikö, että jouduin tuomaan tuon turman sanoman?
Vappu: Siksi! Ja kaiken takia!
Kalle: Mutta älä ole nyt lapsellinen!
Vappu: Miksi pitikään sinun juuri pelastua… tai rientää sitä näin pian ilmoittamaan.
Kalle: Tietysti pelastukseni oli sattumassa… Ja viestin tuontihan kuului velvollisuuteeni! Ja se että sinua näin pian kosin johtuu siitä, että haluan valmistaa isälleni hänen palaamisekseen pienen ilon yllätyksen, — jos sinä suostut?
Vappu: En koskaan!
Kalle: Vappu?
Vappu: Niin! Sitä iloa, ikävä kyllä, ei isäsi koskaan näe.