Kalle: Kyllä minä tiedän mitä sanon!
Vappu: Samoin minä! Ajattelen kaikki liiankin syvästi.
Kalle: No, sepä juuri… Unohda nyt vain Ylli, ja…
Vappu: Vaiti! Minä en kärsi, että sinä tuollaista…
Kalle: No, luuletko Yllin sitte vielä tulevan? Ha, ha, ha!
Vappu: Vaikka niinkin! Onhan monesti ennenkin hukkuneeksi luultu pelastunut.
Kalle: Ha, ha, ha! Mutta turha on toivosi nyt! Näinhän selvästi omin silmin, kuoleman kanssa kamppaillessani, että hän vaipui syvyyteen!
Vappu: Ja tuolla lailla sinä viitsit…
Kalle: Niin! Ja, jos hän sieltä nouseekin, niin ei hänessä enää henkeä ole. Joten saat uskoa, ettei hänestä ole enää luoksesi tulijaa.
Vappu: Kalle! Että sinä tuolla lailla… tällaisella hetkellä… moisten tapausten perästä… En tiedä enää, mitä sinusta oikein aattelen…