Ylli: Kalle! Arvasinhan! — (Puoli-itsekseen.) Oh! Vappu, Vappu! Ja sinä heti häneen suostuit! Oh! — Mutta he tulevat… Menkää te… Minä tulen myös kohta… (Mari ja Perttu menevät.)
(Ylli kuuntelee. Istuutuu sitte hiljaa laulamaan):
Syki sydän, syki, että halkeat, — karmas tää tuska on kantaa, kun petti ah, armas! Voi syki sydän niin, ett' uuvun nukuksiin!
Voi, hyökylaine, miksi, ylläs mun kannoit, voi, salapaasi, miksi sä suojan mulle annoit? Kun onnein valkamaan, en päässyt kuitenkaan!
(Kuuntelee jälleen, piiloutuu sitte verhon taa.)
Vappu (syöksyen esiin kamarista, Kalle seuraa): Minä en kuuntele, en siitä asiasta mitään!
Kalle: Oletko hullu! — Lemmen kieltähän sinulle juttelen…
Vappu: Sitäpä juuri en tahdo sinulta kuulla!
Kalle: Vappu! Ajattelehan nyt ensin vähän, ennenkuin noin puhut!
Vappu: Ajattele sinä!