Haikonen (ja Elli tulevat). Ei, ei, ei! — Äskeisissä sanoissani pysyn! Ja jätä sinäkin ne haaveesi! Ethän sinäkään tunne häntä viimeisiltä vuosilta… Et tiedä, miten hän on Helsingissä esiintynyt…
Elli. Mutta hän on ollut yhtä kiltti kuin ennenkin…
Haikonen. Oh! — Kunnostautukoon jotenkin ensin! — Vielähän sinäkin naimisiin ehdit… Antaa pojan mennä nyt Ameriikkaan…
Eeva (tulee). No, tulkaas nyt sieltä kaikki kahville…
Haikonen. Mutta täällähän molemmat vieraat nukkuvat, että maa tärisee… Hoi, Puhakan Antti! Nouse puotis aukasemaan! Ha, ha, ha! — Palat! Ha, ha, ha. Ei hän tiedä mitään…
Elli. Antakaas minä…
Haikonen. Anna olla, — nukkukoot…
Elli. Ei, minä herätän… Tässähän he kohta saavat auringonpistoksen. — Ka Heikkihän jo heräsikin… teidän huutoonne.
Heikki. Enpähän tässä juuri nukkunutkaan… (Nousee.)
Elli (kutittaa heinän helpeellä Puhakan huulia, hymyillen.)