Tuolta hän tulee, josta päiväkin koittaa, armaani soma, joka sydämeni voittaa, tule, tule armas, ja liennä kaiho karmas, kuin päivä kukalta multa kuivaa kyyneleet…
Tuolta hän tulee, josta aalto käy rantaan kultani soma, jonka kuvaa syömein kantaa, tule, tule kulta, ja liennä kaiho multa, kuin laine lummetta mun viihdä sydäntäin.
(Menee portista verkkaan… Lintujen laulua…)
Heikki (tulee hetken kuluttua… Katselee… Laulaa… Sävel: Yksi ruusu on kasvanut…):
Tääll' on lähde, min raikasta vettä niin mun mieleni halajaa… täällä valo, joka synkkinä hetkinäin, johtotähtenäin tuikahtaa…
Mut janoain jos sammuttaa ei sallittais, kaihon kuumeeseen nääntyisin, ja valo se jos varjohon peittyisi, ikiyöhön mä eksyisin.
Elli (tulee). Heikki! Siinähän vihdoin tulet!
Heikki. Ja sinä suljet minut lämpimästi syliisi. (Syleilevät). Elli…
Elli. Kävin sinua jo vastassa…
Heikki. Saavuin juuri tuonne kievarin pihalle… Ja läksin suoraa päätä tänne… No, kuinka menestyksellisesti olet valmistanut asiaamme?