Elli. Olenhan siitä hiukan koettanut puhella… Äiti kyllä suostuu… Ja hän arvelee, että isänikin…
Heikki. Mutta isäsi kumminkin tahtoisi kai mieluummin rikkaamman vävyn. Ja minä olen vain orpo mökin poika…
Elli. Mutta sinulla on sivistysrikkaus…
Heikki. Jolle isäsi ei pane paljonkaan arvoa…
Elli. Ole… Ja paljon muuta on sinulla… Ja pääasiahan on, että minä sinusta pidän…
Heikki. Niin kylläkin. Mutta näin ollen, emme me sillä pitkällekään pääse…
Elli. No älä nyt noin murheelliseksi tule… Toivotaanhan nyt vain parasta… Mitäs sinulle nyt muuta kuuluu?
Heikki. Vanha rauha, senkuin jauha…
Elli. Ja päätöksesi on, kuten olet kirjoittanut?
Heikki. Niin, se kestää kuin Pilatuksen tuomio…