Haikonen. Ole sinä tyttö… Jos hän ei ole sitä tehnyt, niin jopa hänet sitten uskon muutenkin mieheksi ja kadun, etten äsken suostunut… Mutta… Hui!
Puhakka (Heikille). Sinähän tässä vain nukkuma-aikanani olit. Ja olet voinut tehdä mitä hyvänsä, sillä minä nukun raskaasti…
Eeva. No, tätä se vielä puuttui…
Poliisi (katseltuaan). Tuomisen Heikkihän se… No ei olisi uskonut… Niin vastenmielistä, kuin se minulle onkin… täytyy minun kruunun virkailijana, surukseni, käskeä sinut vangitsemaan…
Elli (hätäisesti). Olkaa nyt! Älkää nyt toki hulluja olko.
Haikonen. Tyttö, — älä puutu asiaan! — Kaikki seikat puhuvat häntä vastaan. Hänhän oli Ameriikkaan menorahojen tarpeessakin…
Puhakka. Niin, — tai aikoi minun rahoillani rikastua, että paremmin kelpaisi teille vävyksi… Ja aika summan saikin. Kolmatta tuhatta…
Eeva. Herran ihme! — niinkö paljon…
Puhakka. Mutta, jos nyt suoraan ilmoitat, mihin paikkaan ne metsään kätkit, — niin koetamme tässä sopia asian ilman kruunun kihlakaluja?
Heikki. Tämä on jo liian paksua leikkiä! Minä en tiedä puhua teille asiasta sen enempää, kuin minkä itsekin tiedätte…