Haikonen. Ahaa! Minä alan aavistaa! (Katsoo Heikkiin). Siinä oli, Elli…
Elli. Isä älkää luulkokaan mitään sellaista Heikistä…
Heikki. Luulkaa mitä luulkaa… Mutta viaton olen minä…
Puhakka. Hm! niinhän tuon luulisi… että miksi sitte tämän lompakon olisit taskuusi jättänyt, jos rahat olisit metsään kätkenyt… Mutta…
Haikonen. Monesti juuri sellaisella kepposella koetetaan tekoa kattaa…
Puhakka. Hm! — Jos niin on, — niin etpä nyt onnistunut.
Eeva. Poika parka…
Heikki. Minä olen viaton. En tosiaan tiedä enempää, kuin tekään, miten lompakko oli taskuuni joutunut…
Puhakka. Ha, ha, ha! — Kas sitä viatonta ilmettä!
Elli. Ja hän on viaton.