Elli (Istuutuu Heikin vieren.) En minä voi kysyä sinulta mitään…
Heikki. Turhaa se olisikin.
Elli. Mutta ihmeellistä tämä on.
Heikki. Niin on!
Elli. Ja sinä nyt joutunet vankilaankin…
Heikki. Sama se minulle nyt on, mihin joudun, kun en sinuakaan saanut.
Elli. Mutta etkö todellakaan voi tunnustaa, jos… Minähän kyllä käsitän asemasi…
Heikki (katsoen pitkään). Mitä! Joko sinäkin käyt uskomaan, että olen sen työn tehnyt?
Elli. No, enpä kylläkään. En viimeksikään!… Ajattelin vain… Mutta miten kumman lailla se on voinut tapahtua?
Heikki. No, onhan se karhu, joka tuolla noita kantoja kääntelee, ja on niitä rahoja etsivinään, — onhan hän saattanut itse piilottaa rahat jonnekin, ja pisti sitte lompakkonsa taskuuni, saadakseen sitten minut syytteeseen ja niin pois tieltänsä, etten olisi estämässä hänen lemmentarjoustaan sinulle…