Elli. Ei hyvä kauppias! Siinä suhteessa te saatte olla yhtä toivoton, kuin Heikki vapaaksi pääsemisestään!
Puhakka. No, no, — laula, laula nyt vanhan kultasi kuullen tuollaista… Mutta kun hän on mennyt, niin uusi armas on vanhan lääke.
Elli. Niin lienee… Mutta toisenmoinen se mies on… Vaan koska teillä on ollut tuollaiset meiningit, niin ehkä sitte itse tiedättekin paremmin missä rahanne ovat…
Puhakka. Mitä… tarkoitatteko, että minä itse, ja… Oo! ohohoo! Jopa nyt voisin suuttua, — mutta… hillitsenpä luonteeni, kuin kaikessa muussakin,…
Heikki. Parasta se onkin…
Haikonen (ja Eeva tulevat.)
Haikosella (on pullo kädessä). No, joko on tullut mitä selvää?
Puhakka. Eipä tässä… Päinvastoin, kohta voi vain enemmän kaikki sotkeutua…
Haikonen (Heikille). Otahan tuosta nyt sentään murheeseesi ryypyt, että kielesi jälleen vähän norjistuu. Minä tarjoan…
Heikki. Ja, ettäkö sitte humalassa paremmin tunnustaisin… Ei, en… Kiitos vain… Mutta ei ole ollut minulla tapa ryypätä muutenkaan…