VEERA VORONTZOFF
Kertomus venäläisestä elämästä
Kirj.
SONJA KOVALEVSKY
Suomennos
Tampereella Isak Julinin kustannusliike ja kirjapaino, 1913.
Sonja Kovalevsky.
Siitä on nyt kulunut 20 vuotta, kun painosta ilmestyi kokoelma kertomuksia, joka "kului koko silloisen polven käsissä", sillä se maailma, joka niissä lukijalle avautui, oli hämmästyttävän uusi ja kovin ihmeellinen.
Tekijä itse oli jo edellisenä vuonna kuollut keskellä kunniaansa ja mainettaan, mutta hyvät ystävät läntisessä naapurimaassamme olivat, hänen jälkeenjääneitä papereitaan ja käsikirjoituksiaan järjestäessään, ottaneet julkaistakseen ne, jotka heidän mielestään olivat painokuntoiset. Paljon oli hänellä suunniteltua, alotettua, puolivalmista, mutta suhteellisesti vähän valmista, sillä kaunokirjallisuuden harjoittaminen oli hänelle vain joutohetkien työtä. Aivan toisilla aloilla hän oli liikkunut, herättänyt huomiota ja tullut kuuluisaksi, yhtä kuuluisaksi kuin Nobelin palkinnon saaja, rva Marie Curie meidän päivinämme. Ei ollut sitä sivistyneen nimellä kulkevaa ihmistä, joka ei 80-luvulla olisi tuntenut Sonja Kovalevskyn nimeä ja osannut kertoa piirteitä hänen elämäntarinastaan, joka oli kuin mieltä kiinnittävin romaani.
Lapsuutensa päivät hän oli viettänyt maaseudun hiljaisuudessa länsi-Venäjällä, missä hänen isällään, kenraali Krukovskylla, oli maakartano, jossa englantilaiset ja ranskalaiset kotiopettajattaret vuoron perään olivat häntä muovailleet. Uusista, maailmaa mullistavista liikkeistä ei siellä tiedetty mitään, mutta eipä aikaakaan niin pääsivät ne uudet aatteet, jotka siihen aikaan innostuttivat Venäjän nuorisoa Sonjankin kotiin, tarttuivat häneen ja hänen vanhempaan sisareensa ja synnyttivät äärettömiä yhteentörmäyksiä vanhempien kanssa. Miltei väkisin, vain muodollisen avioliiton nojalla, pääsi Sonja matkustamaan Heidelbergin yliopistoon, missä hänen suuret matemaattiset taipumuksensa herättivät yleistä huomiota. Hän edistyi nopeasti opin teillä, suoritti loistavia opinnäytteitä, sai palkintoja matemaattisista teoksistaan ja kutsuttiin lopulta opettajaksi Tukholman korkeakouluun, ollen ensimäinen naisprofessori Europassa.