"Niin, mutta meillä karkoitetaan ainoastaan pahoja ihmisiä — rikollisia!"
Nämä sanat olivat tahtomatta päässeet Veeralta, mutta tuskin oli hän ne lausunut, kun vahva punastus levisi hänen kasvoilleen. "Hänhän on myöskin karkotettuja", ajatteli hän.
"Tapahtuu joskus, että he karkoittavat muitakin", sanoi Vasiltseff puoliääneen.
Hetken kulkivat he vaijeten toistensa vierellä. Veera kulki pää alaspäin painuneena ja hypisteli hermostuneesti kaulahuivin kulmia. Omituisimmat ja keskenään mitä ristiriitaisimmat ajatukset suhisivat niin kuin suuri mehiläisparvi hänen päässään. Hän pelkäsi kovasti, ettei sanoisi mitään tyhmää ja ettei ehkä auttamattomasti loukkaisi naapuria, mutta kysymys oli siihen määrin tärkeä ja jännittävä hänelle, että hänen oli mahdotonta noudattaa hienon seurustelutavan vaatimuksia.
"Minkätähden tulitte te karkotetuksi?" sanoi hän äkkiä hätäisesti katsomatta Vasiltseffiin.
Tämä hymyili.
"Tahdotteko hyvin mielellänne tietää sitä?" kysyi hän niinkuin leikillään.
Veera nyökkäsi ainoastaan vastaukseksi, mutta hänen kasvonsa puhuivat hänen puolestansa.
"Ja nykyajan marttyyreistä te kait myöskin haluatte jotakin tietää?"
Veeran silmät saivat vielä suuremman loiston.